Heippa vaan kaikille! Nyt ollaan jo pari viikkoa oltu Suomen maan kamaralla. Ihanaa oli nähdä taas ystäviä ja poikaystävää ja nukkua omassa sängyssä (että kun rakastankin mun pehmoist sänkyä). Rutiinit alkoivat; koulu ja työt ja yleinen valittaminen talvesta. Mutta kai se jollain tasolla on sallittua? Joo tiedän, positiivisuus ennen kaikkea mutta kun heräät kl6.00, ulkona on -28C, bussi on myöhässä tai vaihtoehtoisesti jäät auton kanssa jumiin, niin siinä on hauskuus kaukana. Ainakin mun osalta.
Thaimaan jälkeen olen ollut vielä väsyneempi kuin ennen lähtöämme sinne. Eikä nuo yllä mainitut asiat tee asiaa lainkaan paremmaksi.. Tuntuu että kroppa ja mieli luhistuu maan tasalle eikä jaksaisi tehdä muuta kuin nukkua ja tankata itseään jäätelöllä. Missä energia, anyone help me? Myös koulu on tän viimeisen jakson aikana kärsinyt brutaalisti; on ihme jos oon hereillä tunneilla tai osoitan muutakaan kiinnostusta opetukseen. Fiilis on aivan kauhea sillä oon yleisesti tykännyt käydä koulua ja oon ihan keskiverto hyvä oppilas (en siis siitä aivan laiskimmasta/ surkeimmasta päästä). En sitten tiedä jos kolme vuotta lukiota oli liian pitkää ja turhauttavaa aikaa mulle, sillä mieluummin rupeaisin samantien työskentelemään. Saan siitä tuhat kertaa enemmän irti kun koulusta ja se on antoisa "elämän koulu". Eikös sitä sanota että työpaikka on se "oikea" koulu?
Jaa, ei mulla oikeestaan nyt ollutkaan muuta kuin että halusin kirjoittaa kuinka turhauttavalta musta tuntuu tällä hetkellä. Onneks nyt on meneillään viimeinen viikko koulua ja sitten alkaakin lukuloma. Ja kesää päinhän tässä koko ajan mennään, eiksnii? :) Joten yritetään kumminkin kaikki (minä mukaanlukien) tsempata vielä tää pimein ja kylmin kausi, niin ehkä kaikkien mieli piristyy!
xxx
 |
| Ja loppukevennys....heheh ;D |
P.s. kirjoitin nyt suomeksi koska se tuntui luontevammalta, juttukin lentää paremmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti